Reilu 20 vuotta sitten Tampereen seudulla ei vauvoille tehty allergiatestejä. Niko oli noin vuoden ikäinen, kun hän pääsi testeihin. Tulokset vetivät kyllä vakavaksi. Testien jälkeen Nikon ruokavalio oli keitetty peruna, keitetty porkkana, keitetty omena, sianliha, hirssi, maissi, tattari ja riisi. Juomaksi vesi ja lisäksi kalkkia. Lääkärin suosituksesta lopetin tuossa vaiheessa imettämisen. Olihan poika jo vuoden ja äidinmaidon mukana tuli paljon allergisoivia aineita. Jos olisin jatkanut imettämistä, olisi minunkin pitänyt karsia rajusti ruokavaliotani. Olihan allergian laajuus järkytys, kun kummallakaan vanhemmalla ei ollut allergioita. Monesti mietti, että miten tästä selvitään.
Tuolloin ei ulkomaisista viljoista ollut myytävänä mitään valmiita leivonnaisia. Nikon jo edesmennyt Kerttu-mummo ottikin tehtäväkseen leipoa ensimmäiselle lapsenlapselleen erilaisia "leipäsiä". Niitä hän leipoi ihan omilla respteillään. Niko istui uunin vieressä ja odotti lämpimäisiä :)
Yöpuvussa Nikolla oli hihat ommeltu umpeen, ettei hän raapisi ihoaan rikki. Ihossa oli koko ajan kova kutina. Monesti päivisinkin joutui laittamaan puuvillalapaset käsiin. Ajattelinkin silloin, että miten tämä lapsi oppii koskaan tekemään käsillään mitään, mutta onneksi pelko oli turha!
Kutina oli niin kova, että aloitettuaan kynsimisen Niko ei voinut lopettaa sitä. Päivittäiseen rasvaamiseen tarvittiin kaksi ihmistä: toinen rasvasi ja toinen piti pienistä käsistä kiinni. Kesti noin puoli vuotta, että iho, suolisto ja yöt rauhoittuivat. Voi sitä onnen tunnetta, kun poika nukkui rauhallisesti läpi yön.
Pikkuhiljaa kun iho saatiin kuntoon, voitiin kokeilla muidenkin ruoka-aineden sopivuutta. Vähin erin ruokavalio laajeni. Kun Niko meni 5-vuotiaana päiväkotiin, oli kiellettyjä ruoka-aineita maito, kala, kananmuna ja pähkinä. Päiväkodissa oli oma keittäjä ja hommat sujuivat hyvin. Koulumaailmaan siirtyminen ja ruokalassa syöminen jännitti ainakin minua kovasti. Mutta sielläkin ruokailu onnitui hyvin. Dieettikokki teki vain erityisruokavaliot. Kerran hänelle soitinkin ja kysyin ohjetta maidottomaan imellettyyn perunalaatikkoon, johon Niko oli ihastunut koulun jouluaterialla.
Kaikkineen ruokailu muualla kuin kotona vaati allergiselta lapselta paljon rohkeutta ja huolellisuutta. Piti aina kysyä ja varmistaa omaa annostaan. Koskaan Niko ei uhmannut ja ottanut tietoiseti väärää annosta. Hän tiesi miten kipeäksi tulee ja miten vakavasta asiasta on kyse. Ennemmin hän jätti vaikka syömättä, jos ei ollut varma ruuan tai leivonnaisen sopivuudesta.
Tiina-äiti
Kirjoittaja on Nikon äiti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti