Juhlahumua ja arjen elämää

Ah, miten ihana viikonloppu onkaan takana. Osallistuttiin kerrassaan upeisiin häihin, jossa allekirjoittaneella oli myös kunnia toimia kaason tehtävissä ja "vieraskirjavastaavana". Täytyy tähän alkuun hehkuttaa miten kaunis olikaan morsian ja sulhanenkin tietty komeana. Meikän täydellinen kummityttö käyttäytyi koko päivän hyvin mallikkasti ja selvästi hääpäivän aamun etenisharjoitukset ovat tuottaneet tulosta, sillä menosuunta on vaihtunut peruuttamisesta etenemiseen :D <3 IHANA.

Olin hyvin tehokkaasti onnistunut unohtaamaan ilmoittaa hääparillemme Nikon erityisruokavalion... Hupsis. Onneksi morsmaikulla on niinkin hyvä muisti (ilmeisesti muistutettu riittävästi tässä 4 vuoden aikana :D) että ruokavaliot oli hoidossa ilman minun ilmoitteluitanikin :) Kiitos siitä! <3 Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Myös ruokavammailijoille löytyi hyvin ruokaa ja ainakin tuo tämän ruokakunnan vammailija kehui saaneensa mahansa täyteen!

Seuraavaksi seuraakin se "mutta", joka ei millään tavalla ole kriittikkiä häitään juhlineille ystäville eikä häitä järjestäville pariskunnille - MUTTA. Useissa häissä on ruokailu järjestetty buffettina, jolloin kaikki ruuat ovat tarjolla ja niistä  saa sitten jokainen koota lautaselleen sellaisen annoksen kuin haluaa. Tämä on oikein loistava vaihtoehto suurempien ihmismassojen ruokkimiseen ja on kustannuksiltaan huomattavasti pöytiin tarjoilua edullisempi. Esimerkkinä mainittakoon kuitenkin viime viikonlopun häistä, joissa pöydästä löytyi oikein hyviä poropyöryköitä, jotka olisivat olleet myös Nikolle sopivia maidottomuutensa johdosta. Pyöryköiden vieressä oli kuitenkin kulho, jossa oli jotain valkeaa kastiketta (ehkä jotain creme fraicheeta tai vastaavaa). Valitettavasti tätä kastiketta oli joltain tipahtanut poropyöryköiden päälle ja näin ne siis jäivät Niksulta maistamatta - onneksi tarjolla oli myös muuta lihaa eikä masun täyttyminen jäänyt tästä kiinni.

Buffeteissa ei siis tule käytännössä koskaan ruokailtua, sillä niissä sekoittuvat ruoka-aineet, kauhat, levitteiden veitset jne. todella helposti. Aivan huomaamattakin voi kastikepisara pudota kauhan pohjasta johonkin toiseen ruokaan ja tällöin allergisen reaktion vaara on todellinen.

Buffettien maailmasta hyppäys arkeen ja kotikeittiöön:
Hyvin kuvaava tilanne meidän arkielämästä tulikin eilen maanantaina. Niko tuli ensimmäisen koulupäivänsä jälkeen nälkäisenä kotiin ja paistoi itselleen kanaa. Itsehän oli aiemmin samana päivänä paistanut itselleni kanapihvin samalla pannulla enkä sitä vaivautunut pesemään :D Keittiöstä kaikuikin kohta kysymys "Onko tällä pannulla paistettu muuta kun kanaa?" "Ei ole, rakas". Ja niin Niksukin sai ruokaa lautaselleen. Tätä on siis ihan arki - ruuanlaittovälineiden kanssa saa olla tarkkana ettei vahingossa onnistu myrkyttämään Niksua (ainakaan ennen kuin se on rikas ;)).

T: Essi

ps. Sydämelliset onnittelut vielä kertaalleen Cia & Nikke <3

Ilmaisia jälkkäreitä, kiitos!

Lontoosta on kotiuduttu hyvä tovi sitten - valitettavasti, olisin ollut jo valmis loikkaamaan... - ja Niksun matkalaukku tyhjeni täysin vasta tänään. Matkakuume kohosi ennen reissua aivan omiin sfääreihinsä ja olin niin sanotusti hieman innoissani matkasta. Niksuhan ei tunnetusti ole varsinaista innostuja-tyyppiä, mutta uskoakseni sain tartutettua innostustani myös matkaseuraani.

Reissuista innostumista Niksulla rajoittaa huomattavasti ruokavammaisuus, kun aina saa miettiä, stressata ja pelätä, että saako ruokaa, millaista ruokaa ja pysyykö hengissä. Tästä reissusta kuitenkin ainakin allekirjoittanut tiesi (lue: luotti), että ravintolatilaukset ymmäretään. Sen verran hyvissä kantimissa on erityisesti Niksun kielitaito ja eiköhän meikäläinenkin olisi tilanteen tarvittaessa handlannut.

Niksu kirjoittelikin jo pitkät pätkät omasta näkökulmastaan, joten täydennetään nyt vielä puolison kokemuksilla asioista. Tarkennettakoon vielä, etten itse ole siis allerginen millekkään. Edes heinälle tai koivulle. Suomessa ravintoloissa ruokaileminen on tosiaan allergikoille turvallista: hygieniaosaaminen on kohdallaan eikä kielimuuriakaan ole. Mikäli keittiössä tuodaan vääränlainen annos, niin ei muuta kuin takaisin keittiöön. Onhan se toisinaan seuralaiselle ikävää aloittaa ruokailu kun uutta annosta odotellaan, annoksen palauttajalle ehkä vielä ikävämpää. Mutta pakkohan se on tehdä, mikäli henkikulta on omistajalleen arvokas.

Puolisona ja kaikkiruokaisena en oikein käsitä miksi oikeanlaisen annoksen tilaaminen ahdistaa, koska asiallehan ei mitään mahda eikä kyseessä ole tosiaan nirsoilu (josta Nikoa toisinaan rakastavasti vitsaillen moitinkin). Myös kynnys palauttaa annos tuntuu olevan meidän valikoivalle ruokailijallemme korkea, onneksi se on löytänyt topakan naisen rinnalleen :D Ja ne ilmaiset jälkkärit vääristä annoksista voi toimittaa tähän suuntaan, kiitos.

Lontoossa ruokaileminen sujui hyvin, eikä allekirjoittanutta juuri jännittänyt etteivätkö annokset olisi olleet sopivia. Toki esimerkiksi juuston tai kermakastikkeen poisjättäminen voi jostain annoksesta viedä herkullista makua pois. Niksu on reissuissa hyvin tarkka ravintolan ulkoisesta olemuksesta, jonka perusteella monet ruokapaikat sitten karsiutuivat. Tähän en voi sanoa samaistuvani ja toisinaan jopa ärsyttää (nälkäisenä) jahkaaminen, jolloin kaikki ravintolat tuntuvat olevan epäsopivia. Onneksi sain Niksun ylipuhuttua White Swaniin (jonne Niksu ei olisi aluksi suostunut tulemaan),  sillä olisi jäänyt reissun paras ateria nauttimatta. Oli Nikonkin varmasti mukava kuulla, että tarjoilijan tyttöystävälläkin on sama tilanne - hän ei siis ole ainut kummajainen (vaikka muuten outo onkin). Eniten sydämen tykytyksiä aiheutti ruokailu Lontoon eläintarhassa, jossa ruuat tosiaan haettiin eri pisteistä eikä ruokalistaa ollut - koko päivän ravinnotta oleva mies ei ole parasta seikkailuseuraa. Kaikki kuitenkin sujui hyvin ja masut saatiin täyteen joka päivä.

Kaikenlaisia uusia haasteita on tullut eteen ravintoloissa ja reissuissa ruokavammaisen seuralaisena, mutta hengissäpä tuo näyttää yhä olevan. Yhteisen taipaleen alkumetreillä olisin ehkä odottanut, että Niko saa uuden annoksen ennen omani aloittamista, mutta näin 4 vuoden jälkeen... NÄÄH. :D Kunpa tuo vielä oppisi hyödyntämään tarjoutuvia tilaisuuksia ja vaatisi sen ilmaisen jälkkärin tyttöystävälle. Kotiolotkin on tunnetusti mukavammat kun "vaimo" on tyytyväinen.

T: Essi

Lontoo 8.-11.

Ennen tätä tekstiä kannattanee lukea Ravintoloissa tilaaminen-kirjoitus jotta saa vähän taustaa ajatusmaailmaan, joka ravintoloissa tilaamiseen ja ruokailuun liittyy.

"Dairy-free, please"

Pitkä viikonloppu Lontooseen vei meidät seitsemään erilaiseen ja -tasoiseen ravintolaan/pubiin. Annosten laatu ja tilauksen onnistuminen vaihteli laidasta laitaan takaisin lähetetyistä annoksista positiivisiin yllätyksiin. Jännitystä ruokailuihin toi vieras kieli ja tieto, että väestökanta koostuu nykyään myös monista vähemmän lontoonmurretta osaavista ihmisistä.

Saapumispäivän pysyimme ruuan perässä hotellin viereisellä Queensway-tiellä, josta lähinnä löytyi turistiputiikkeja, ruokakauppoja ja muutama pubi ja etnishenkinen ravintolan. Ruokapaikaksi valitsimme pubin, jonka ruokalistalla oli "perinteisiä brittiläisiä ruokia" kuten fish'n'chips ja meat pie.

Matkustamisen jälkeen en jaksanut alkaa selvittelemään, millaiseen taikinaan houkutteleva lampaanlihapiiras on leivottu, joten päädyin ottamaan paikallisen herkun, Big Ben Burgerin, jonka väliin listan mukaan tuli pakolliset rehut, paistettu kananmuna ja paksu pihvi. Sämpylästä ei ollut mainintaa; joihinkin vaaleisiin leipiin kun laitetaan maitoa tai kananmunaa. Listassa oli kiitettävästi selvitetty, mitä kaikkea annokseen kuului, mutta varmistin silti tiskiltä tilatetta, ettei annokseen saa laittaa maitotuotteita.

Tiskillä oleva henkilö puhui murtaen englantia "What can I get you guys?" Tilauksen tehtyäni pyysin vielä saada annoksen ilman maitotuotteita: "Please, can I have the dish dairy-free?" Hetki hiljaisuutta. "The patty is made of pork." (Pihvi on porsaanlihaa) "Ok, fine." "And can you eat the chips?" (Voitko syödä ranskanperunoita?) "Yes, but make the burger without cheese and such." Ja sitten odotettiin jännittyneenä, mitä keittiöstä putkahtaa pöytään. Annos tuli ilman juustoa, pihvi oli täyslihaa ja annos oli herkullinen. Ruokailun jälkeen maha oli täynnä ja olo helpottunut kun taskussa ollutta kyypakkausta ei tarvinnut kaivaa esille.

Englannin kielen sana dairy tai dairy product tarkoittaa meijeriä ja maitotuotteita, jotka on valmistettu ihmisten käyttöön. Niitä ovat pääasiassa lehmän ja vuohen maito ja maitotuotteet, joita ovat juusto, kreemit, kermat, voi ja erilaiset maitojauheet ja -proteiinit. Dairy ei tarkoita lehmää (tai nautaa, lihaa), josta maito yleensä länsimaissa tulee, toisin kuin pubin tarjoilija ilmeisesti luuli/ajatteli.

Seuraavana iltana ruokapaikka löytyi samalta kadulta, mutta tällä kertaa välimeren-henkinen ravintola. Pitsaa, pastaa, kalaa ja muutama brittiruoka löytyi listalta. Päädyin ottamaan perinteisen italialaisen pasta bolognesen. Yksinkertainen on yleensä raikkaamman ja paremman makuista ja lisäksi siinä on vähemmän vaiheita tehdä jotain sopimatonta. Jälleen tilaus ja "dairy-free, please". Tarjoilija ymmärsi tilanteen ja sanoi kertovansa keittiölle. Annoksia odotettiin jokunen hetki ja kun ne saapuivat, odotti annoksen päällä yllätys: raastettua mozzarellaa. Kommentoin juustoa ja tarjoilija äkkäsi virheen. Kommentoi painottaneensa keittiölle ja kertoi uuden annoksen tulevan tuota pikaa.

Essi oli syönyt pitsastaan neljänneksen kun uusi pasta-annos kiikutettiin pöytään viitisen minuuttia myöhemmin. Tarjoilija pahoitteli, sanoin ettei haittaa ja aloin syödä. Joku toinen olisi ehkä vaatinut jotain korvausta tai vastaavaa ylimääräisestä odottelusta, mutta kova nälkä ja "mitä mä ylimääräisillä jälkkäreillä kun en mitään niistä voi kuitenkaan syödä" saa yleensä jättämään nämä vaateet pois. Ruoka oli ok ja sitä oli lähes tarpeeksi.

Aurinkoinen perjantai vierähti London Zoossa, jossa porttien sisällä ei ollut kuin sokerikojuja ja eläintarhan oma ravintola, jonka periaatteena oli, että asiakas valitsee mieleisestään kojusta (grill, pizza, fish'n'chips, kids') pääruuan ja ranskalaisia. Juomat, jälkkärit ja salaatit olivat omissa pöydissään ja niistä maksettiin erikseen.

Erityistilausten mahdollisuus oli rajallinen, kuin myös tarjolla olevien pääruokien. Pöydistä löytyi pitsaa, hampurilaisia, uppopaistettua kalaa, uunissa kypsennettyä kanaa, salaattia ja sokerileivonnaisia. Ensimmäisenä silmiin osui vegaaniannos tofunakkihodari, mutta epähuomiossa päädyinkin ottamaan tavallisen brittiläisellä nakilla varustetun hodarin. Tiskin selvästi kesätyövoimana oleva teini kävi takahuoneessa varmistamassa esimieheltään, että hodarini oli välttynyt maitotuotteilta. Elimistöni ei tosin aterian jälkeen välttynyt verensokeri- ja insuliinipiikeiltä, jota tämä kaikki vaalea tärkkelys aiheutti.

Oxford Streetiltä löysimme itsellemme iltaruokapaikan, joka oli jonkinlaisen ketjun ravintola. Perussiisti paikka ja ystävällinen palvelu. Nälkä oli massiivinen ja tilasin pihvin ja ranskalaiset, vaikka olo oli ällöttävä vielä eläintarhan hiilihydraattiaterian jäljiltä. Sympaattisenoloinen tarjoilija otti tilaukset, pyysin annokseni ilman maitotuotteita ja tarjoilija rekisteröi sen hyvin. Annokset tulivat ja ruokailu meni ongelmitta.

Lauantain ruokailut olivat reissun halvin ja kallein; hoodeilla suoritettujen shoppailujen välissä päätimme hakea helppoa ruokaa ja marssimme paikalliseen McDonald'siin. Vaikka ko. ketju onkin yksi niistä syövistä joita ei tähän maailmaan välttämättä tarvitsisi, on Mäkkäreissä kuitenkin allergisen kannalta yksi hyvä puoli: annokset ja raaka-aineet ovat liikkeestä, kaupungista ja maasta riippumatta lähes identtiset. Jos suomessa olen oppinut, että Big Mac'ssä epätoivottuja raaka-aineita ovat juustosiivut ja majoneesi-kastike, voin myös Lontoon Mäkkärissä tilata "Big Mac without cheese and the sauce, please" (Mäkki ilman juustoa ja kastiketta) ja tiedän, mitä tulen saamaan.

Reissun viimeinen ilta ja päätimme etsiä vähän jotain fiininpää ruokapaikkaa. Päädyimme lähelle Leicester Squarea pubin yläkerrassa sijaitsevaan ravintolaan, joka tarjoili niitä perinteisiä brittiläisiä mutta myös yleismaailmallisia klassikoita, kuten file-pihvejä (yllätysyllätys) ranskanperunoilla.

Tilausta tehdessä pyysin taas ilman maitotuotteita annokseni. Tarjoilija pysähtyi miettimään hetkeksi, jona aikana tähdensin vielä olevani allerginen maidolle. Tarjoilija kertoi ettei annoksessa pitäisi olla mitään, mutta varmistaa vielä keittiössä. Hän jatkoi myös, että tyttöystävänsä on kuulemma myös allerginen maidolle. Ja kananmunalle ja kolmannelle ruoka-aineelle, jota en kuullut. Pieni maailma, ajattelin. Tarjoilija naurahti vielä, miten tyttöystävälle on kuulemma välillä vaikea tehdä ruokaa. Ruokaillessa mietin, miten olisin voinut lohkaista "Her words exactly" (Niin hänkin sanoo) osoittaessani Essiä, kuten hetken meinasin.

Monesti on Essi minua leikillään nimittänyt "vaikeaksi asiakkaaksi", "ruokavammaiseksi" ja "nirsoksi". Tässä iässä ja näillä luontaiseduilla olen jo ihan fine sen kanssa että Essi minua niin nimittää. Ja miksei kuka tahansa muukin. Vaikka edelleen ravintolassa asiointi ja erityisruuan tilaaminen jonkin verran ahdistaa, on sen asian kanssa kasvanut ihmisenä ja hyväksynyt, että näin se vain on.

Jokainen maksava asiakas on kuitenkin oikeutettu saamaan kunnon palvelua ja juuri sellaisen annoksen kuin haluaa ja ehkä ensimmäistä kertaa koko reissun aikana tiesin saavani juuri sellaisen annoksen kuin halusin ja tilasin. Pihvit saapuivat, annokset olivat hintansa väärtit ja jätimme myös tippiä.

Onnistunut ruokailu saa aina hyvälle mielelle, ei pelkästään sen takia että vatsa on täysi, vaan myös sen takia ettei saanut kohtausta ja joutunut turvautumaan lääkkeisiin tai joutunut sairaalaan. Outo, lähes euforinen hetki, jota tuskin ei-allerginen ihminen saa lähtiessään ravintolasta.

Viimeinen ruokailu oli italialaisessa ravintolassa Heathrow'n lentokentällä, jossa tilasin jälleen bolognesen ja pyysin ilman maitoa. Olinhan jo kerran saanut annoksen, johon ei listan mukaan kuulunut maitotuotteita, mutta jonka päälle oli jo keittiössä raastettu juustoa. Annos tuli ja tarjoilija kysyi erikseen, halusinko mozzarellalasruja pastani päälle. En halunnut. Annos oli parempi kuin edellisellä kertaa, niin myös mieli.

kirjoittanut Niko

Ravintoloissa tilaaminen

Ravintoloissa ruokaillessa pitää allergisen aina (yleensä) varmistaa työntekijältä, sisältääkö hänen annoksensa kiellettyjä ruoka-aineita tai saako annoksen ilman niitä. Joidenkin ruokailijoiden tarvitsee vielä varmistaa, kypsennetäänkö heidän annoksensa esimerkiksi samalla grillillä tai paistotasolla kuin esimerkiksi kalatuotteet.

Tilauksen teko on allekirjoittaneella onnistunut hyvin joitakin tapauksia lukuunottamatta. Suomeksi "Saisko tämän annoksen maidottomana (ja ilman kalaa, raakaa kananmunaa)?" "Joo, kyllä mä uskoisin. Voin vielä varmistaa keittiöltä." "Kiitos." onnistuu vaivatta kun kaikki osapuolet ymmärtävät, mitä "ilman maitoa" tarkoittaa (yleensä): keittiö valmistaa ruuan ilman voita, paistaa öljyssä eikä laita maustevoita päälle. Keittiöhygienia ja työntekijöiden ammattitaito ovat asioita, joihin voi kotimaassa lähes poikkeuksetta luottaa.

Perustallaaja ei välttämättä tajua, millainen projekti on saada sopiva annos eikä vain mieleistään annosta (en tykkää sipulista, saisko siihen lisäksi dipin, pihvi pitää olla mediummiinus). Ensiksi pitää tietää, mitä annokseen tulee. Ei osaa tilata ilman raakaa kananmunaa jossei tiedä eikä listassa viitata mitenkään siihen suuntaan, että annokseen sisältyy majoneesi esimerkiksi tortillaletun sisään. Kun ei kuitenkaan joka ravintolassa joka ruualla jaksaisi kerrata "Olen allerginen... tuleeko annokseen mitään näistä ja jos tulee, voiko ne jättää pois tai korvata?" ja sitten jos/kun annos tulee virheellisenä joko keittiön tahi tilaajan virheen takia eikä riitä että juuston nyppii päältä pois, pitää se lähettää takaisin ja odottaa lisää samalla kun kanssaruokailijat joko antavat ruokansa jäähtyä tai syövät puolet omasta annoksestaan sillä aikaa kun uusi tilaus valmistuu.

Ulkomailla tilanne voi olla eri riippuen maasta; oma kielitaito, tarjoilijan kielitaito ja keittiötyöntekijöiden kielitaito sekä ammattitaito ratkaisee miten kanssakäyminen ja lopputulos onnistuu. Tiettyä varovaisuutta ja suodatusta pitää noudattaa kun valitsee ruokailupaikkaa: ulkoinen olemus ja siistiys, työntekijöiden olemus sekä ruokalista ja siltä löytyvät kuvaukset annoksista.

Allergialiiton jäsenet

Laktoositon ei ole maidoton!

Ja sitten: tervehdys kaikille tuleville lukijoillemme!

Allergialiitto kävi lomailemassa "pitkän" viikonlopun Lontoossa - ja viimeisenä iltana hotellissa se sitten iski. Kuningasidea!

Ja tuumasta tekoihin, tämä blogi kertoo vakavasti maitoallergisen (+ jotkin pähkinät, raaka kananmuna ja kala sekä muut merenelävät) elämästä ja kokemuksista sekä tämän avopuolison sovelluksista sekä ajoittaisesta panikoinnista.

Allergioita Niksulla on siis useampiakin, mutta pääasiassa käsittelyssä on maitoallergia. Maitoallergia on aikuisilla hyvin harvinainen ja Googlen haulla aiheesta löytyy jonkin verran yleistä tietoa, joten KVG ihan ite. Tässä liitossa mukana - lähes kolmantena pyöränä - on vakava allergia maitoproteiinille, jolle altistuminen aiheuttaa pahimmassa tapauksessa anafylaktisen sokin, kurkun umpeenturpoamisen ja tukehtumisen, joten ruokavalion noudattaminen on justiinsa, vaikka se joillekin (myös allekirjoittaneelle) on yllättävänkin vaikea asia käsittää.

Blogia kirjoittamassa häärivät ruokavammainen Niksu itse sekä avopuoliso Essi. Lisäksi vieraskynä-kirjoituksissa ajatuksiaan ja kokemuksiaan jakavat esimerkiksi sukulaiset ja ystävät. Toiveita käsiteltävistä aiheista otamme mielellämme vastaan. Ainakin postauksia on tulossa ulkomaan reissuista, sopiviksi muokattuja reseptejä sekä luultavasti ihan tavallista arkea.

Niksun allergiat eivät rajoita elämäämme, mutta tokihan ne on huomioitava kaikessa, kaikkialla ja koko ajan. Tervetuloa mukaan!