Ruisburger

Meillä on ehkä jo parin kolmen vuoden ajan ollut aika tasaisin väliajoin varsinkin viikonloppuisin ruokalistalla kotitekoiset hampurilaiset, joita kotijoukkojen lisäksi on päässyt maistamaan mm. allekirjoittaneen pikkuveli Iiro sekä Essin kaveri Terhi.

Kävimme Essin kanssa tuossa yksi päivä Hesessä syömässä kun Essi juuston ystävänä halusi maistaa uutuusjuustopurilaista. Itse otin jo ehkä vuosikymmenen listalla olleen ruisburgerin. Hyväähän se oli ja vatsa tuli melko täyteen, mikä ei yleensä roskaruokalassa syödessä tapahdu.

Tänään tein kotona purilaisia, mutta korvasin normaalisti leivotut vaaleat sämpylät ruisleivillä. Täytteet mukailivat niitä, jotka Hesen purilaisen välistä löytyvät. Jos mielenkiintoa löytyy, myös purilaissämpylän ohje on saatavissa. En sitä nyt vain tähän kirjoita ylös.

Purilaispihvit

Pihvejä tulee n. 8 pientä (á 50-70g) tai 4-5 isoa

400-500	g	jauhelihaa (sikanautaa tai nautaa)
½		sipulia silppuna
4	hyppysellistä	paprikajauhetta
4	hyp.	korianterin siemeniä jauhettuna
		suolaa
1		muna
1	nyrkki	korppujauhoja
1		liemikuutio liuotettuna 2-3 rkl veteen

0. Pilko sipuli ja kuullota tilkassa öljyä. Jätä jäähtymään. Jauha morttelissa korianterin siemenet. Liuota liemikuutio (itse käytän Reformin kanaliemikuutiota) kuumaan veteen.
1. Yhdistä raaka jauheliha, kuullotettu sipuli, mausteet, muna, korppujauho ja liuotettu liemikuutio ja mahdollinen lisäsuola astiaan. Sekoita puristellen, kunnes seos on tasainen ja yhtä pehmeä kuin korvan lehti.

Täytteitä voi vaihdella maun mukaan

1-2		purilaispihviä
1-2		tomaattisiivua
		suolakurkkuviipaleita
1-2		pekonisiivua
		ketsuppia
2		uppopaistettua sipulirengasta
		salaattia

2. Paista pihvit ja pekonit. Viipaloi tomaatti, salaatti ja suolakurkut.
3. Valmista sipulirenkaat: lämmitä öljy kattilassa. Leikkaa sipulista n. ½ cm siivu, irrota renkaat toisistaan ja uita ne vatkatussa kananmunassa ja pyöritä korppujauhoissa. Paista öljyssä kunnes kullasruskeita.
4. Kokoa purilainen. Nauti.

Kootut purilaiset. Alempi purilainen on minun, ylempi Essin. Essi korvasi herkulliset sipulirenkaat juustosiivulla (joka ei hirveän ruokavammaystävällinen elintarvike ole).

Ja tämähän oli siis se herkullisempi purilainen. Tai hövelimpi syöjä, you never know...

Terveiset ruokavammaisen äidiltä

Ruokavammaisen äitinä kerron Nikon elämän alkuajoista, joihin allergia kuului hyvin varhain. Allergia on asia, jonka kanssa perheemme on elänyt lähes aina. Nikolla alkoi olla allergiaoireita muutaman kuukauden ikäisenä: iho meni huonoon kuntoon ja yöt olivat levottomia. Iho oli ihottuman peitossa kauttaaltaan ja hän heräili öisin kymmenisen kertaa.

Reilu 20 vuotta sitten Tampereen seudulla ei vauvoille tehty allergiatestejä. Niko oli noin vuoden ikäinen, kun hän pääsi testeihin. Tulokset vetivät kyllä vakavaksi. Testien jälkeen Nikon ruokavalio oli keitetty peruna, keitetty porkkana, keitetty omena, sianliha, hirssi, maissi, tattari ja riisi. Juomaksi vesi ja lisäksi kalkkia. Lääkärin suosituksesta lopetin tuossa vaiheessa imettämisen. Olihan poika jo vuoden ja äidinmaidon mukana tuli paljon allergisoivia aineita. Jos olisin jatkanut imettämistä, olisi minunkin pitänyt karsia rajusti ruokavaliotani. Olihan allergian laajuus järkytys, kun kummallakaan vanhemmalla ei ollut allergioita. Monesti mietti, että miten tästä selvitään.

Tuolloin ei ulkomaisista viljoista ollut myytävänä mitään valmiita leivonnaisia. Nikon jo edesmennyt Kerttu-mummo ottikin tehtäväkseen leipoa ensimmäiselle lapsenlapselleen erilaisia "leipäsiä". Niitä hän leipoi ihan omilla respteillään. Niko istui uunin vieressä ja odotti lämpimäisiä :)

Yöpuvussa Nikolla oli hihat ommeltu umpeen, ettei hän raapisi ihoaan rikki. Ihossa oli koko ajan kova kutina. Monesti päivisinkin joutui laittamaan puuvillalapaset käsiin. Ajattelinkin silloin, että miten tämä lapsi oppii koskaan tekemään käsillään mitään, mutta onneksi pelko oli turha!

Kutina oli niin kova, että aloitettuaan kynsimisen Niko ei voinut lopettaa sitä. Päivittäiseen rasvaamiseen tarvittiin kaksi ihmistä: toinen rasvasi ja toinen piti pienistä käsistä kiinni. Kesti noin puoli vuotta, että iho, suolisto ja yöt rauhoittuivat. Voi sitä onnen tunnetta, kun poika nukkui rauhallisesti läpi yön.

Pikkuhiljaa kun iho saatiin kuntoon, voitiin kokeilla muidenkin ruoka-aineden sopivuutta. Vähin erin ruokavalio laajeni. Kun Niko meni 5-vuotiaana päiväkotiin, oli kiellettyjä ruoka-aineita maito, kala, kananmuna ja pähkinä. Päiväkodissa oli oma keittäjä ja hommat sujuivat hyvin. Koulumaailmaan siirtyminen ja ruokalassa syöminen jännitti ainakin minua kovasti. Mutta sielläkin ruokailu onnitui hyvin. Dieettikokki teki vain erityisruokavaliot. Kerran hänelle soitinkin ja kysyin ohjetta maidottomaan imellettyyn perunalaatikkoon, johon Niko oli ihastunut koulun jouluaterialla.

Kaikkineen ruokailu muualla kuin kotona vaati allergiselta lapselta paljon rohkeutta ja huolellisuutta. Piti aina kysyä ja varmistaa omaa annostaan. Koskaan Niko ei uhmannut ja ottanut tietoiseti väärää annosta. Hän tiesi miten kipeäksi tulee ja miten vakavasta asiasta on kyse. Ennemmin hän jätti vaikka syömättä, jos ei ollut varma ruuan tai leivonnaisen sopivuudesta.

Tiina-äiti

Kirjoittaja on Nikon äiti.

Maidottomat ja gluteenittomat mokkapalat

Uskottavan bloggaajan tavoin nyt on varmaan pahoiteltava tätä blogihiljaisuutta, kun hetki ehti edellisestä kirjoituksesta vierähtää. Vietettiin piiiiiitkästä aikaa tyttöjenillan merkeissä ja kylläpä oli varsin ihana ja mukava ilta! <3

Jotta pysyttäisiin ruokavammaisuudessa, niin ystäväni avomiehellä on jonkin aikaa sitten todettu keliakia. Tyttöjen kesken (kolmen tehokkaan tytön voimin) leivottiin illan muiden tarjoilujen lisäksi mokkapaloja. Niitä oli luvattu tarjoilla ystäväni avomiehelle ja, jotta pystyin ottamaan niitä mukanani Niksulle, täytyi niistä tehdä myös maidottomia. Kahden ruokavamman yhdistäminen sujui oikein mainiosti, kyllä kelpasi mokkapalat meille kaikille!

Sen enempää jaarittelematta, olkaapas hyvät:

Maidottomat ja gluteenittomat mokkapalat (alkuperäinen ohje)

Taikina

4              kananmunaa

2 ¹⁄₂ dl     sokeria

4 dl          gluteenitonta jauhoseosta

3 rkl         sokeroimatonta kaakaojauhetta (varmistathan että myös kaakaojauhe on maidotonta!!)

2 tl           leivinjauhetta

2 tl           vaniljasokeria

150 g       Sunnuntain laktoositonta margariinia sulatettuna

1 ¹⁄₂ dl     Alpro soijamaitoa

Päällinen

300 g tomusokeri

4 rkl sokeroimatonta kaakaojauhetta

4 rkl vahvaa kahvia

4 rkl Sunnuntain lakt. margariinia sulatettuna

nonparelleja (varmista myös näistä maidottomuus - ei suklaanonparelleja siis)

Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää vaahtoon sulatetun voin ja maidon kanssa. Sekoita taikina tasaiseksi. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.

Paista noin 15 minuuttia 225 asteessa. Sekoita kuorrutteen ainekset keskenään ja levitä vielä lämpimän piirakan pinnalle. Ripottele pinnalle nonparelleja. Anna kuorrutteen jähmettyä ja leikkaa mokkapalat paloiksi.

Meillä ei jostain syystä pohja kohonnut kovin paljon, mutta muuten oli hyvin mehukasta!

Näin saatiin tyttöjen kesken ihanille miehillemme leivonnaisia, olemmehan maailman parhaita tyttöystäviä ;)

RUOKAMIETTEITÄ MUMMILASTA

Essi on käyttänyt sanaa ruokavammainen. Minun täytyi katsoa, onko sana sanakirjoissani. Eipä ollut; on siis kysymys uudissanasta, ja hyvä sana onkin. Sitten tutkin netistä maitoallergiaa. Huomasin, että olen Essiä ja Nikoa haastattelemalla saanut kaiken olennaisen tiedon. Minullahan on tapana kysellä, siis jatkuva tiedonhalu.

Kun Essi ja Niko tulivat meille ensi kerran niin, että piti olla varmasti maidotonta suuhunpantavaa, mietin tarkoin, mitä se voisi olla. Kalaa tietenkin! Hetken kuluttua Essi soitti:”Tiedäthän, että Niko on myös kalalle allerginen.” Eipä hätää: kanasta saa hyvää ruokaa, kunhan muistaa paistaa öljyssä. En tarkkaan muista, mitä syötiin, mutta yksi tapa tuosta ruokailukerrasta on jäänyt: Niko tarkistaa itse leivonnaisten kääreistä, sopiiko tuote hänelle.

Pari kertaa meille on sattunut moka. Kerran olin pannut isolle lautaselle toiseen reunaan juustoviipaleita ja toiseen kananmunan lohkoja. Olin aikaisemmin huomannut, että Niko pitää kananmunista, mutta nyt hän ei munalohkoja ottanut. Täytyipä ihan kysyä, miksi näin oli. Niko kertoi syyn: juustot ja kananmunat samalla lautasella, kosketusmahdollisuus. Saattoipa vielä olla yhteinen haarukkakin. Toisen kerran – vuosi sitten juhannuksen aatonaattona – pappa paistoi hyvät pihvit. Kysyin, muistiko hän käyttää öljyä paistamiseen. Eipä tietenkään. Uusi kauppareissu ja Nikolle uudet pihvit. Virheistä oppii, on vanha totuus.

Sitten helpottui moni asia, kun saimme tietää, että soijamaito käy Nikolle. Niin aloin leivonnassa käyttää soijamaitoa ja pappa banaanikakussa sitä piimän asemesta. Soijamaitoletut ovat vallan herkullisia. Niitäkin on joskus paistettu, ja raparperipiilokin on onnistunut. Joskus tekee mieli jäätelöä, ja silloin on hyvä muistaa, että tofujäätelö käy kaikille. Tietenkin marjat ovat oiva materiaali erilaisiin maidottomiin jälkiruokiin. Kaiken kaikkiaan tuntuu siltä, että ruoka-aineallergioihin tottuu ja että ne eivät ole ruoanlaittajille ongelma, kunhan on TARKKANA.

Kiitos Essi ja Niko, että halusitte kuulla, millaisia mietteitä ja ajatuksia mummilan väellä on maitoallergiasta ja vähän muistakin ruoka-aineallergioista.

Tässä siis ensimmäinen vierailija blogissa, Essin mummi siis kirjoituksen takana! Mukava kuulla välillä muidenkin ajatuksia ja tuntemuksia Nikon ruokavammasta! :)

Suolainen kinuskikastike

Kävinpä alkuviikosta kaupassa ruokaostoksilla ja mukaan tarttui heräteostoksena Classicin pekaanipähkinä-suolainen kinuski -jäätelö. Hupsis - älkää kertoko Nikolle ;)

Tästähän se ajatus sitten lähti. Kinuskikastike on ollut lapsuudesta asti ihan suosikki eikä edes millään suklaakastikkeilla ole ollut asiaa kärkikahinoihin. Kinuskikastike on ihan parhaimmillaan vaniljajäätelön kera, uskoisin sen myös sopivan esimerkiksi amerikkalaisten pannareiden kaveriksi. Ai että!

Jonkin verran erilaisia kokkaus- ja leipomisohjelmia katsoneena sekä tuosta jäätelöstä inspiroituneena päätinkin kokeilla tehdä ihan omin pikku kätösin suolaista kinuskikastiketta, Niksulle sopivana tietenkin!

Suolainen kinuskikastike                               (alkuperäinen ohje täältä)

1 cup sokeria (meillä olikin sokeri vähän vähissä, joten suurimmaksi osaksi käytettiin fariinisokeria, hyvin toimi!)
1/4 cup vettä
3/4 cup soija(kuohu)kermaa
3½ rkl laktoositonta margariinia
1 tl merisuolaa (meiltä löytyy ihanaa pinkkiä vuori-ja merisuolaseosta<3)

1 cup = n. 2½dl

Ensin laitetaan hellan levy miedolle lämmölle. Laita vesi ja sokeri pannuun/kattilaan. Lisää levyn lämpöä niin seos alkaa kiehua. Anna kiehua sekoittamatta noin 5 minuuttia ja ota pois liedeltä. Lisää kerma ja sekoita varovasti. Lisää margariini ja suola. Sekoita tasaiseksi. Siirrä kastike astiaan, esimerkiksi söpöön lasipurkkiin ja anna jäähtyä. Valmista herkuteltavaksi!

Meillä ei ihan koko satsi mahtunut yhteen purkkiin, joten Niko-raukka joutui äkkiä ottamaan jätskin pakkasesta ja tekemään itselleen siitä annoksen, johon kaadoin suoraan pannusta kinuskikastikkeen loput. Otin myös itselleni hieman jätskiä ja kylläpä oli herkkua! Meille ei enää osteta kinuskikastiketta (ei sillä että sitä olisi kauheesti muutenkaan ostettu :D), tästä lähtien se tehdään itse :) 

Suolaa voi laittaa oman maun mukaan, ehkä ensimmäisellä kerralla kannattaa laittaa tuo teelusikallinen niin tietää paljonko laittaa seuraavalla kerralla. Itse olin hyvin tyytyväinen kyseiseen suolamäärään, Nikon mielestä ensi kerralla voisi laittaa vähän vähemmän suolaa. Mutta nainen kun määrää kaapin paikan niin tällä mennään! 

Ohjeessa käytetty siis soijakermaa, maidotonta margariinia ja Nikolla oli pakkasessa vielä riisijäätelöään :) 100% maidotonta herkkua siis, ja maistuu meille normaaleille ihmisillekin ;) sekä näköjään yksi pieni sammari olisi myös maistanut mielellään...